perjantai 19. elokuuta 2016

Retkellä metsästysmajalla

Havukka-ahon ajattelijan harjoitukset ovat hyvässä vauhdissa. Tänään intouduimme perjantain kunniaksi viettämään harjoitukset luonnon helmassa, metsästysmajalla Kiihtelysvaarassa. Tarpeistonvalmistajamme Tuija keitti erinomaista kalakeittoa, jonka salaisuudeksi hän kertoi: "Luin sen, miten Konsta Pylkkänen keitti kalakeittoa ja tein kaiken päinvastoin."














maanantai 1. elokuuta 2016

Työn touhuun

Takaisin työpisteellä, kahden kuukauden yhdistetyn työ- ja kesäloman jälkeen. En viettänyt päivääkään tekemättä työtä. En silti valita. Kesä oli hieno. Sain paljon aikaan. Koin upeita asioita. Ja oma identiteettini on freelancerin, joka ei oikein lomailla edes osaa.


Teen työpisteellä sitä, mitä ensimmäisenä työpäivänä tehdään. Sain heti ensimmäiseksi koneen lukkoon väärällä salasanalla. Sitten sain tietää 40 euron kirjastosakoista. (Ei kannata antaa kirjaa keväällä työkaverin selailtavaksi ja unohtaa sitten juttua koko kesäksi.;)) Järjestin työpisteen, päivitin to do -listan, sovin palavereja, aikataulutin viikon. Sitten aloin lukea Ilona Hirven gradua Kuusi ryskyen kaatuu - Luonnon poliittisuus Veikko Huovisen teoksissa Havukka-ahon ajattelija, Ympäristöministeri ja Puukansan tarina.


On kiinnostavaa huomata, kuinka samoilla linjoilla ajattelumme kulkee. Hirvi tulkitsee romaanin rakentuvan keskinäistä dialogia käyville luontosuhteille: Toisaalta on Konsta Pylkkänen, jonka suhde luontoon on elimellinen. Hän elää luonnosta, hyödyntää sitä, mutta rajoitetusti. Toisaalta biologit, jotka ovat kaupunkilaisia: kaipaavat luontoon, ihannoivat sitä, tutkivat sitä mutta ovat käytännössä siitä vieraantuneita. Heidän suhteensa luontoon on naiivi. Taustalla atomiaika tekee tuloaan. Konsta Pylkkänen haaveilee ydinsodan kestävästä poterosta, jonne suojautua tulevalta tuholta.


Elina Hirven näkökulma Huoviseen suomalaisten muuttuvan luontosuhteen tulkkina, on kiinnostava. Hirvi näkee Huovisen luontosuhteen olevan nimenomaan konservationistinen, luontoa ihmisen käyttöä varten suojeleva. Itse erotan Huovisen teoksissa paljon nimenomaan preservationismin, eli luontoa sen itseisarvon vuoksi suojelevan, luontosuhteen piirteitä. Sen, että Huovinen pilkkaa myös luonnonsuojelijoita, näen johtuvan pikemmin kirjailijan suhteesta ihmisiin kuin luontoon. Ihminen on Huoviselle rakastettava pöljä, ja hänen lempeän satiirinsa säilä ulottuu niin herroihin kuin narreihinkin, niin luonnonsuojelijoihin kuin sen tuhoojiinkin. Suosittelen tarttumaan Hirven graduun, ja Huoviseen myös.


Nyt palaan käsikirjoitukseen, kohtaussuunnitelmiin ja harjoitusaikatauluihin...