Luonnoton minä

"Kun menee suomalaiseen Prismaan, niin kyllä siellä jo ovelta näkee, että ei ihmiskunnalla ole tulevaisuutta."

-Pentti Linkola


Ekologinen heräämiseni tapahtui parikymppisenä. Se muistutti enemmän nuijanukutusta kuin aktivismia. Kuuluin Vihreään liittoon, olin kasvissyöjä, lajittelin jätteet ja luulin tietäväni kaiken siitä, kuinka maailma pelastuisi. Sitten matkustin Brasiliaan. Ajoin bussin kyydissä Rio de Janeirosta rannikkoa pitkin koilliseen. Entisen sademetsän paikalla kasvoi tiheissä riveissä ohuita valkoisia puunrunkoja. Eukalyptus ei sido aluskasvillisuutta eikä tarjoa suojaa alueen eläimille, mutta se soveltuu paperinvalmistukseen, on helppohoitoista ja kasvaa nopeasti. Eukalyptuspuun kasvatus säästää laajempia sademetsäalueita hakkaukselta, mutta tämä tieto ei lohduttanut minua katsellessani tuhansien ja tuhansien kilometrien valkeita rivejä. Brasilia opetti minulle mittakaavat. Tajusin, että millään mitä teen, ei ole merkitystä. Ei, vaikka lentäisin mantereelta toiselle joka viikko - tai vetäytyisin metsään elämään erakon elämää. Siinä hetkessä tajusin, että ihmiskunnalla tuskin on tulevaisuutta. Lopetin Vihreän Langan tilauksen, aloin pikkuhiljaa sekasyöjäksi, hankin ajokortin ja lopetin lentämisen välttelemisen. Opintolainaa otin, koska tiesin, etten ehtisi maksaa sitä takaisin.

Tuosta oivalluksesta on nyt kymmenen vuotta. Ilmastonmuutos on näkyvissä maapallon joka kolkalla, lajeja tuhoutuu yhä kiihtyvällä tahdilla ja toivoa minulla on vielä vähemmän kuin silloin. Lainani olen kuitenkin joutunut maksamaan. Ja samalla minussa on pikkuhiljaa herännyt uusi näkökulma aiheeseen.


Tämä blogi olkoon lokikirjani. Tavoitteita minulla on neljä:

1) kulutustottumusten muuttaminen

2) luontotuntemuksen parantaminen

3) opiskelu (ekofilosofia, maailmanparantamisen teoria ja käytäntö)

4) tulevaan katastrofiin varautuminen


Näitä aiheita tulevat tulevat blogimerkinnät käsittelemään.

Ensimmäisiä aiheeseen liittyviä asioita on käynnissä oleva vegaanihaaste, johon olen tarttunut. Siitä lisää myöhemmässä merkinnässä. Nyt kevään aikana aion myös mm. opetella palstaviljelyä ja erätaitoja, mahdolliseen ekokatastrofiin ja/tai siihen liittyviä sotilaallisiin konflikeihin varautuen.

Taiteilija kun olen, tämän blogin pitäminen liittyy myös ensi syksynä ensi-iltansa saavaan teatteriesitykseen, jonka ohjaan ja dramatisoin yhteistyössä toisen kirjoittajan kanssa. Se, mikä teos on tulossa, ei ole vielä julkista tietoa, mutta kyseessä on suuri suomalainen klassikko, joka käsittelee luontosuhdetta.